Lapsiperheet    |   Vanhukset    |    Terveyspalvelut   |   Työllisyys   |   Kunta ja aluepolitiikka

Ajatuksia ja mielipiteitä

Terveyskeskukset Laaturemonttiin (PT 16.10.08)

 

Valtuustosopimuksella hyvinvointiohjelma Ouluun 14.10.2008

Lähidemokratian 30-vuotisjuhlan puhe 14.09.2008

Maan hallitus unohti pienituloiset ja kunnat
Varhainen tuki lapsiperheille 
Terveyskeskus on julkisen terveydenhuollon kulmakivi
Liikuntaan kannattaa investoida
Vaaleilla on väliä
Hoiva-alan arvostusta nostettava
Terveyttä ja hyvinvointia liikunnasta
Hoitoa vai ennalta ehkäisyä?
Puhe Työmarkkinaseminaariin
Osallistutaan ja vaikutetaan oman kaupungin asioihin
Kunta- ja palvelurakennehanketta vietävä eteenpäin
Lapsille sopiva Suomi
Lastentarhanopettajia jatkossakin Oulusta
Perheillä on voimaa
Rauhan juliste
Yhtenäiseen Oulun seutuun

 

Terveyskeskukset Laaturemonttiin

Kannan  huolta siitä, että monilla kaupunkilaisilla on väärä kuva siitä, että uudistumassa oleva Oulun omalääkärijärjestelmä tietäisi koko systeemin alasajoa. Asia on juuri toisin päin. Malli paranee huomattavasti nykyisestä tilanteesta .Sen hyvät puolet jatkuvat ja korostuvat.

Omalääkärijärjestelmää tarkastelee parhaillaan Oulun terveysasemien tiimityömallien kehittämistyöryhmä, joka on 14-jäseninen.Työryhmä antaa esityksensä tämän kuun lopulla, minkä jälkeen se etenee päätöksentekoprosessissa palvelutuotantojohtokunnan ja sosiaali- ja terveyslautakunnan kautta kaupunginhallituksen päätettäväksi. Toiveena on se, että uusi malli tulee käyttöön ensi vuoden alussa, Esityksen mukaan jokaisella kaupunkilaisella ei tule olemaan uudessa systeemissä nimettyä omalääkäriä, kuten on asianlaita vielä nyt. Muutoksen taustalla on se tosiasia, että yli puolet oululaisista ei ole käynyt omalääkärinsä vastaanotolla viimeisen vuoden aikana. Osalla suhde omalääkäriin tai pikemminkin hoitotiimiin esityksen mukaan jatkuisi.

Omalääkäri - omahoitaja-pari nimettäisiin esimerkiksi pitkään sairastaneille, pitkäaikaistyöttömille, työkyvyttömyyseläkkeellä oleville ja usein omalääkärin vastaanotolla käyneille. Pitkäaikaiset hoitosuhteet läheisellä terveysasemalla jatkuisivat heidän kohdallaan. Uusi toimintatapa mahdollistaa asiakkaan niin halutessa hoitosuhteen säilymisen  myös niissä tapauksissa, että asiakas muuttaa kaupungin sisällä esimerkiksi Rajakylästä Kaakkuriin. Vain harvoin terveysasemilla käyvät, esimerkiksi flunssaa potevat, saisivat ensi vuodesta lähtien vastaanottoaikoja myös muilta kuin lähimmiltä terveysasemilta. Aikoja annettaisiin sieltä, missä niitä on.

Uusi esitetty  tiimityömalli lisäisi terveysasemien vastaanotossa työskentelevän hoitohenkilökunnan vastuuta annettavista hoidoista. Heidän roolinsa kasvaisi esimerkiksi ehkäisevässä terveysvalistuksessa. Tämä vaatii hoitohenkilökunnan  täydennyskoulutusta joka  on aloitettu. Täydennyskoulutuksesta  tulee jatkuvaa.

Oulun kaupungin terveysasemilta puuttuu tällä haavaa 22 terveyskeskuslääkärin työpanos. Noin 30 prosenttia lääkärien vakansseista on ilman viranhoitajaa. Vakituisessa lääkärinvirassa  pitkään olleita kokeneita lääkäreitä on vain 32 .Lääkäripula on valtakunnallinen vaiva. Suomen terveyskeskuksissa on valtiosihteeri Raimo Sailaksen mukaan saman verran lääkäreitä kuin oli 15 vuotta sitten, mutta samaan aikaan erikoissairaanhoidossa lääkäreitä on 50 prosenttia enemmän .Sosiaali- ja terveysministeriön viimeisimpien tietojen mukaan kaikista maamme terveyskeskuslääkärien viroista on täyttämättä kymmenkunta prosenttia. Terveyskeskusten vetovoimaisuus etenkin nuorten lääkärien silmissä on hiipunut. He menevät mieluummin töihin työterveysasemille, lääkärikeskuksiin, keikkafirmoihin ja erikoissairaanhoitoon.

Terveyskeskus on koko julkisen terveydenhuollon kulmakivi. Ilman toimivaa terveyskeskusta kansalaisten terveyserot vain kasvavat. Kehittämistyö ei ole vain palkkojen nostamista. Tarvitaan sisällöllisen työn kehittämistä, työilmapiirin parantamista , omalääkäri – omahoitaja työtehtävien kehittämistä, varahenkilöjärjestelmän vahvistamista  ja palveluketjujen toimivuutta. Uusi tiimityömalli on tuiki tarpeellinen tätäkin taustaa vasten. Henkilökunnan työnhallinta paranee nykyisestä. Tiimeihin kuuluvat pystyvät hyödyntämään enemmän asiantuntemustaan potilaiden hyväksi omien tietojensa rajoissa.

Uskon, että lääkäripula alkaa lievittyä ensi vuodesta lähtien Oulussa. Kaupunki haluaa täyttää avoinna olevat terveyskeskuslääkärien virat työhön pitkäaikaisesti sitoutuvilla pätevillä henkilöillä, jotka ovat mielellään yleislääketieteen erikoislääkäreitä

Valtuustosopimuksella hyvinvointiohjelma Ouluun

Lapsiperheiden hyvinvointia edistävää neuvolatyötä on kehitetty Oulussa. Vastaisuudessa haasteena on kiinnittää yhä enemmän huomiota vanhempien hyvinvointiin, parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mielestä  myös isä tulisi kutsua ensimmäiselle neuvolakäynnille ja kirjata äidin ohella hyvinvointineuvolan asiakkaaksi. .

Hyvinvointineuvolassa tehdään jo ensimmäisillä käynneillä isälle ja äidille hyvinvointiarviointi, jossa keskustellaan parisuhteesta ja tulevasta vanhemmuudesta, selvitetään toimeentulon ja asumisen perusasiat ja läheistuen saatavuus sekä mieliala , päihteiden käyttöä sekä liikuntatottumuksia. Samalla arvioidaan muun muassa sydäntautien ja diabeteksen vaaratekijät. Arvioinnin päätteeksi sovitaan mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Vanhempien hyvinvointia seurataan noin 30. raskausviikolla sekä lapsen täyttäessä noin neljä kuukautta, puolitoista vuotta ja kolme vuotta. Hyvinvointineuvoloissa järjestetään mahdollisuus tulla mukaan vanhempien vertaisryhmiin. Ainakin yksi kotikäynti pyritään tekemään raskauden aikana ja toinen heti synnytyksen jälkeen.

"Hyvinvointiarvioinnissa kertyvät tiedot tallennetaan yhteneväisesti terveysasiakirjoihin. Näin terveyskeskus saa ajantasaista tietoa lapsiperheistään ja voi järjestää niiden tuen ja henkilöstön paikallisten tarpeiden mukaan", Rimpelä totesi.

Oululaisessa hyvinvointineuvolassa on terveydenhoitajan rinnalla perhetyöntekijä lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Perhetyöntekijä  keskittyy tukemaan parisuhdetta ja vanhemmuutta, järjestää vertaisryhmiä ja tekee kotikäyntejä Perhetyöntekijät ja neuvolan terveydenhoitajat toimivat tiiviissä yhteistyössä päiväkodin ,koulun ja asukastuvan  kanssa. Oulussa on 11asukastupaa, jotka huomioivat monipuolisesti myös lapsiperheet ja heidän tarpeet. Osa asukastuvista järjestää perhekahvilatoimintaa ja  tarjoaa  edullista kotipalveluapua myös lapsiperheille.

Lapsiperheiden tehokas varhainen tuki vaatii välttämättä uutta henkilöstöä. Uusi toimintamalli yhdessä riittävän lisähenkilöstön kanssa vähentää suurella todennäköisyydellä häiriöiden ja ongelmien hoitokustannuksia 5–8 vuoden kuluessa. Esimerkiksi neuvolatyön suosituksen mukaan Oulussa on 12-13  terveydenhoitajan vaje lastenneuvolasta, äitiysneuvolasta ja kouluterveydenhuollosta. Henkilöstön lisääminen on investointi hoitomenojen kasvun pysäyttämiseksi. Esimerkiksi noin 5 500 eniten tukea tarvitsevan lapsen sijaishoidon menot ovat kasvaneet yli 10 prosenttia vuodessa ja nousevat 400 miljoonaa euroon vuodessa. Varhaisen tuen tehostaminen on Rimpelän mukaan jo nyt viisasta talouspolitiikka ja tuottaa aikanaan lisäarvoa myös hyvinvoivina uusina työntekijöinä.

Oulun kaupungin talous sukelsi vuonna 1997 ja tuolloin leikattiin ennaltaehkäisevistä palveluista. Nyt tulokset näkyvät mm. lasten- ja nuorten pahoinvointina. Oululla on nyt varaa korjata virheet ja kohdentaa veroeuroja terveyden edistämiseen ,varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Tarvitsemme Oulussa valtuustoryhmien yhteisen valtuustosopimuksen vuosille 2009- 2012.Valtuustosopimuksessa sovitaan hyvinvointiohjelmasta. Ohjelmassa on konkreettiset toimenpiteet ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja sitoutuminen  niihin kohdennettavista  veroeuroista.

Lähidemokratian 30-vuotisjuhlan puhe (14.09.2008)

Oululainen lähidemokratiatoiminta on ollut  30 vuoden ajan osa aktiivisesti ja monimuotoisesti toimivaa paikallista kansalaisyhteiskuntaa. Lähidemokratiayhteisöt, asukastupatoiminta ja alueellinen yhteistyö ovat toiminnan kivijalka.

Kaupunginvaltuuston päätöksin toiminta on linkitetty osaksi kuntayhteisön suunnittelua ja toimenpiteitä, toimintaan ovat verkostoituneet myös kunnalliset palvelut.

 Oulun kaupungin arvot ovat luovuus ja rohkeus, yhteisöllisyys ja suvaitsevaisuus. Haluan tässä käsitellä yhteisöllisyyden arvopohjaa ja olen puheessani lainannut Arkkipiispa Paarman ajatuksia Espoon 550 - vuotis juhlissa.

Valitettavasti näyttää siltä, että yhteisöllisyys on meidän ajassamme katoamassa tai ainakin vahvasti heikkenemässä. Se merkitsee, että olemme menettämässä jotain, mikä on olennainen osa ihmisten hyvää elämää. Oulun  kaupungin päättäjät haluavat edelleen vahvistaa yhteisöllisyyttä esimerkkinä resurssointi asukastupiin.

Yhteisöllisyyden heikentyminen ei ole kuitenkaan yksinomaan meidän yhteiskuntamme piirre. Se kuuluu osana siihen yleiseen ihmiskuvan muutokseen, joka leimaa tätä  aikaa. Yksilö korostuu yhteisöllisyyden kustannuksella.  Toisinaan puhutaan autonomisesta ihmisestä, joka tuntee olevansa tai ainakin haluaa olla täysi-ikäinen ja vapaa. 

Toinen ajallemme tyypillinen piirre on elämyskeräily. Tahdomme kerätä yhä uusia ja entistä voimakkaampia elämyksiä ja täyttää niillä elämämme, jotta voisimme kokea elävämme täyttä elämää. Etsinnässä ja itsensä toteuttamisessa ei saisi olla esteitä

Valinnan vapaus, yksilöllisyys ja riippumattomuuden tunne antavat mahdollisuuksia luovuudelle ja menestykselle ja oman onnen metsästykselle.  Samalla ne kuitenkin sisältävät ihmisten eriarvoisuuden siemeniä, niitä, jotka ovat turmelemassa yhteenkuuluvuuden tuntoja.  Ne myös aiheuttavat liian monien valintojen keskellä turvattomuutta ja ahdistusta.

Yhteiskunnassa on tästä turvattomuudesta monia esimerkkejä. Työkyvyttömyyseläkkeiden suurin syy ovat mielenterveyden ongelmat. Lasten ja nuorten masennus ja muut mielenterveysongelmat ovat tulleet viime aikoina järkyttävällä tavalla esille. Julkisuudessa kerrotaan lukiolaistyttöjen masennuksesta ja varusmiespoikien palvelun keskeytymisestä mielenterveyssyiden vuoksi sekä ikäihmisten kokemasta  yksinäisyydestä ja turvattomuudesta.  Nämä eivät ole enää niitä heikkoja signaaleja, joita tulisi kuunnella herkällä korvalla. Kuuletteko kun hälytyskellot jo soivat? Ne antavat aihetta suhtautua hyvin kriittisesti postmodernin yhteiskunnan yksilöä ja hänen vapauttaan ja oikeuksiaan voimakkaasti korostavaan suuntaukseen.

Näissähän on kyse paljolti yhteisöllisyyden heikkenemisestä. Sitoutuminen jonkin yhteisön jäsenyyteen tai pitempiaikaiseen vastuun kantamiseen ei ole muotia. Tämä kehitys on näkynyt niin  urheiluseuroissa, asukasyhdistyksissä, kirkon jäsenyydessä kun muissakin yhteisöissä. Vapaaehtoistyön tekeminen on  saattanut pudota jopa dramaattisesti. Samaa kertovat myös äänestysaktiivisuudessa tapahtuneet muutokset. Valitettavasti nukkuvien puolue on suurin puolue kaikissa Suomen kunnissa.

Kohtalokkainta on, kun yhteisön ja yhteisöllisyyden tuki jää puuttumaan niiltä, jotka sitä tarvitsisivat, jotka eristäytyvät tai syrjäytyvät. Samalla kun vuorovaikutus tekniikan ansiosta saattaa lisääntyä, se pinnallistuu.  Inhimillisen vuorovaikutuksen sekä turvaa synnyttävien ihmissuhteiden ja yhteisöjen tarve kasvaa. Tällä on merkitys etenkin lasten, nuorten ja ikääntyneiden hyvinvoinnille.

Mitä sitten oikeastaan on se yhteisöllisyys, joka näyttää olevan pahasti vähenemässä suomalaisessa yhteiskunnassa?  Se ei tietenkään voi olla samaa kuin joskus ennen.  Uusi aika on tuonut monia sellaisia mahdollisuuksia, joita voi ja joita tulisi käyttää nimenomaan yhteisöllisyyden vahvistamisen välineinä.  Teknologian kehitys, uudet viestintä- ja liikennevälineet, näillä voidaan monin tavoin lisätä kanssakäymistä ja vuorovaikutusta. Kuitenkin samalla kun vuorovaikutus tekniikan ja laitteiden välityksellä lisääntyy, se pinnallistuu. ja inhimillisen vuorovaikutuksen, ihmissuhteiden ja yhteisöjen tarve kasvaa.

Yhteisöllisyys onkin perusteiltaan edelleen samaa kuin ennen. Se on ihmisen perustarve, tarve olla osallinen, kuulua johonkin. Yhteisöllisyys on ihmisten välistä vuorovaikutusta, yhdessä tekemistä, asioiden valmistelua yhdessä, keskustelua, kuuntelua, välittämistä.

Lähidemokratian kehittäminen tuo osallistumisen kokemista ja vastuullisuutta entistä useammille. Vanha kansalaisyhteiskunta-ajatus on hyvä päivittää tähän aikaan. Se voi vahvistaa osallisuutta, yhteenkuuluvuuden tuntoa ja vastuullisuutta. Meillä on riittävästi koheesiota vaurioittavia tekijöitä eriarvoisuuden ja tuloerojen kasvun puitteissa.  Asukastupatoiminta sisältää monimuotoisesti lasten ja nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen, lapsiperheiden ja ikäihmisten hyvinvointia tukevaa toimintaa, kulttuurista toimintaa ja lähiliikuntaa, kestävän kehityksen ja turvallisuuden edistämistä asuinalueilla sekä tietoyhteiskunnan kehittämistä ja palveluja ruohonjuuritasolla. Asukastuvat toimivat myös asuinalueen info-pisteinä sekä antavat tietoa ja valistusta hyvän elämän sisällöistä luento- ja ennaltaehkäisevällä valmennustoiminnalla. Vapaaehtoistyön merkityksestä kuulimme tutkijan, teologian tohtori Anne Birgitta Pessin  esityksen. Haluan vielä nostaa  esille muutaman asian hänen väitöskirjastaan. - Auttaminen on merkityksellistä ei ainoastaan avun kohteiden vaan auttajien ja antajien elämässä. Hän tiivisti sen kolmeen o:lla alkavaan sanaan. Ensimmäiseksi onnellisuus. Ihmiset, jotka ovat siinä toiminnassa mukana, ovat keskimääräistä onnellisempia. Toiseksi he ovat osallisia, he osallistuvat erilaisiin todellisiin tai mielikuvallisiin sosiaalisiin verkostoihin. Kolmanneksi he voivat osoittaa osaamistaan, kokevat siten itsensä todella tarpeellisiksi. Näin voi toteutua aito toisesta välittämisen yhteisöllisyys ja sitä kautta elämän rikkaus.

Osallisuuden yhteisössä yhteisen kakun jakajista tulee sen leipojia, kuluttajista ja palvelujen käyttäjistä toimijoita ja vastuunkantajia. Tällaista osallisuuden yhteisöä ei rakenneta tai vahvisteta yksin kunnallisella toiminnalla ja valtuuston päätöksillä. Siihen tarvitaan mukaan asukkaat itse. Tarvitaan myös seurakuntia, järjestöjä, muita olemassa olevia yhteisöjä. Todellinen yhteisöllisyys perustuu lopulta ihmisten aktiivisuuteen, vastuullisuuteen ja vapaaehtoisuuteen.

Rakennetaan yhdessä tulevaisuuden oululainen osallisuuden yhteisö, joka perustuu välittämisen yhteisöllisyyteen. Osallistutaan ja annetaan ripaus omasta ajastamme tähän tärkeään vapaaehtoistyöhön omilla asuinalueillamme.

 

Maan hallitus unohti pienituloiset ja kunnat

Valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiesitys suosii liikaa hyvätuloisia. Suunnitellut 800 miljoonan euron tuloveronalennukset on suunnattu väärin. Korkeasta inflaatiosta kärsivät eniten pieni – ja keskituloiset ja heidän tulisi olla kevennysten ensisijainen kohde.

Laitosapulaisen ja kaupanmyyjän tuloilla vähennys ei ostovoimaa paranna ,kun samanaikaisesti kuntien palvelumaksut ja edelleen korkea inflaatio syövät sen vähäisenkin nousun. Vuositulojen ollessa 15.000 euroa verokevennys on noin 200 euroa ja 50.000 tienaavalle hyöty on nelinkertainen. Tämäkö on sitä sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, johon pääministeri Matti Vanhanen on useaan otteeseen vedonnut? Keskustan europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki on kritisoinut kovin sanoin puolueensa toimia budjettineuvotteluissa. Hänen mielestään budjettia on laadittu liiaksi kilpailukyvyn ja veroalen ehdoilla. Samalla on unohdettu yhteiskunnan vähäosaiset. Hänen mielestään rahaa pitäisi ohjata enemmän terveys- ja sosiaalipalveluihin ja tuloveroale kohdentaa pieni- ja keskituloisiin. Kannanotollaan hän tukee sosiaalidemokraattien näkemyksiä. Tosiasiahan on, että kepulaiset ratsastavat kaksilla korteilla, osa on lojaali hallituksen esityksille, mutta toinen osa peesaa opposition näkemyksiä.

Tottahan on, että pienituloiset käyttävät suurimman osan tuloistaan asumiseen ja ruokaan, joiden hinta on viime aikoina noussut eniten. Esimerkiksi työttömät, jotka eivät maksa valtion veroa, eivät hyödy veronalennuksesta lainkaan. Kunnallisveron perusvähennyksen nostaminen auttaisi myös kaikkein köyhimpiä. Tästä olen eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Tarja Filatovin kanssa täysin  samaa mieltä. Tämä kuitenkin edellyttää, että valtio kompensoi kuntien verotulomenetykset täysimääräisesti. Mikäli perustulovähennystä ei nosteta, johtaa se siihen, että yhä useampi joutuu työmarkkinatuen ja asumistuen lisäksi turvautumaan toimeentulotukeen. Tämä on ihmisten kyykyttämistä. 

Ikääntymisen haasteisiin pitäisi varautua nopeammin. Vanhustenhoivaan on palkattava lisää henkilökuntaa, jos näin ei tehdä on yhä vaikeampi saada osaavia työntekijöitä. Budjettiesityksen määrärahan mitoituksessa on otettu lisäyksenä huomioon 18 110 000 euroa ikäihmisten palvelujen laatusuositusten toimeenpanon johdosta. Vanhustenhuollon palvelujen uudistamisessa on tavoitteena erityisesti kotihoidon vahvistaminen ja sitä tukevien palvelujen kehittäminen. Tämä toteutetaan parantamalla kotihoidon kattavuutta ja lisäämällä ehkäiseviä kotikäyntejä. Hallitus antaa eduskunnalle talousarvioesitykseen liittyvän esityksen laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta siten, että oikeus sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointiin laajenee 75—79-vuotiaisiin. Määrärahan mitoituksessa on otettu lisäyksenä huomioon 1 003 000 euroa lain muutoksen johdosta. Esitykset  ovat silmänkääntötemppuja. Ensin pannaan kunnat nostamaan asiakasmaksuja ja rahat imuroidaan valtiolle ja nyt sitten osa rahasta esitetään ikään kuin uutena rahana kunnille vanhustenhoitoon.

Kuntatalouden tulevaisuutta eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Filatov ei näe valoisana. Budjettiesitys jättää kunnat ahtaalle vanhustenhoivan, terveyspalvelujen sekä koulutuksen ja päivähoidon järjestämisessä. Opetusministeri  Sari Sarkomaa puhuu kovasti päiväkoti- ja opetusryhmien pienentämisestä sekä erityisopetukseen ja oppilashuollon vahvistamisesta, mutta ei osoita rahaa asioiden hoitamiseksi kunnissa.

Toivoa sopii, että eduskunnasta ei tule kumileimasin budjetin käsittelyn aikana, vaan räikeisiin epäkohtiin on mahdollista saada eduskunnan käsittelyssä muutoksia.

Varhainen tuki lapsiperheille (PT 250708)

 Oulun kaupungin yhtenä painopistealueena on  lapsiperheiden hyvinvointi. Tavoitteena on vanhemmuutta tukevien tukipalvelujen lisääntyminen, uusien palvelumuotojen kehittäminen ja ennaltaehkäisevän työn kehittäminen sekä kouluterveyskyselyn tuloksiin vastaaminen. Ennaltaehkäisevä ja varhainen perheiden tukeminen tapahtuu  neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa.

Oulun seudun ammattikorkeakoulun opettajan Hilkka Yrjänäisen lisensiaattitutkimus: riskioloissa elävä perhe lastenneuvolan terveydenhoitajan asiakkaana Oulussa. Sen mukaan lastenneuvoloiden terveydenhoitajat tunnistavat riskioloissa elävät perheet, mutta heillä ei ole siihen riittävästi aikaa. Vanhemman mielenterveysongelmat heijastuvat usein parisuhteeseen, vanhemmuuteen, perheen toimintatapoihin ja näiden kautta lasten kehitykseen. Mukana kulkevat, toinen toisiaan pahentaen, avioristiriidat, päihteiden käyttö, ahdas asuminen, taloudelliset ongelmat, työttömyys, ja monitasoinen syrjäytyminen. Nämä tilanteet eivät ole  lastensuojelullisia akuutteja toimenpiteitä vaativia, mutta ovat  liian vaativia hoidettaviksi perinteisin ennaltaehkäisevän perhetyön keinoin.

Valtuuston tämän vuoden budjetissa  lapsiperheiden kotipalveluun on ohjattu 100.000 euroa palvelusetelillä, mutta yrityksiä jotka palvelun tuottaisivat ei ole löytynyt. Lisäksi perustettiin  yksi perhetyöntekijän ja kaksi  kiertävän perheterapeutin, yksi terveydenhoitajan vakanssi  lastenneuvolaan ja kaksi kouluterveydenhuoltoon. Perhepalvelumaksuihin tehtiin merkittävä alennus. Lisäksi lasten- ja nuorisopsykiatriaa vahvistettiin 400.000 eurolla.

Lintulammen asukasyhdistys ry:n ja kaupungin yhteistyöllä Kotitonttu-projektissa on kehitetyn innovatiivinen oululainen perhetyön äitiysneuvola-malli, joka sosiaali- ja terveysalan osaamista yhdistämällä kykenee havaitsemaan moniammatillisen/vertaistuellisen perhetyön tarpeen jo ennen lapsen syntymää. Tavoitteena on vanhemmuuden tukeminen sekä lapsen ja koko perheen psyko-fyysis-sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen. Varhaisen tuen mallin ensisijaisiin, ennaltaehkäiseviin palveluihin kuuluvat perhevalmennus ja sen jatkoryhminä toimivat 0-1 -vuotiaille sekä leikki-ikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnatut avoimet, ohjatut vertaisryhmät. Varhaisen tuen malliin kuuluu vahvan ammatillisen tuen/terapeuttisen työotteen sisältävä suljettu vertaisryhmä. Tämä malli hyödynnetään valtuuston päätöksellä Oulun neuvoloissa ja maahanmuuttajien terveydenhuollossa.

Oulussa on perustettu työryhmä, jonka tehtävänä on kartoittaa ja kehittää eri asuinalueilla toimivat perhetyötä ja neuvolaa  tukevat ryhmätoiminnat ja toteutettava ne koko kaupungin alueella tasapuolisesti. Olen jäsenenä työryhmässä.

Oys:ssa synnyttäneiden keskimääräinen hoitojakson pituus on ollut  maan korkeimpia. OYS on nopeuttanut  uussynnyttäjien kotiuttamista,  mutta se ei  ole pienentänyt kuntalaskutusta. Neuvola- ja kouluterveydenhuollon  laatukriteerit ja suositukset henkilökunnan määrästä  on laadittu neuvolatoiminnan asiantuntijatyöryhmässä. Oulussa on edelleen 12,3 terveydenhoitajan vaje. OYS:n hoitokäytäntöjä muuttamalla  pitäisi kuntalaskutuksen pienentyä ja varat ohjata terveydenhoitajien palkkaamiseksi neuvoloihin sekä kouluterveydenhuoltoon. Lisäksi  ensi vuoden budjetin yhteydessä on lapsiperheiden kotipalveluun perustettava kaupungin omia vakansseja kohdentamalla  siihen epäonnistuneen palvelusetelikokeilun määräraha  100.000 euroa.

Terveyskeskus on koko julkisen terveydenhuollon kulmakivi ( PT 27.3.2008)

 Väestöryhmien väliset terveyserot ovat vakava haaste tasa-arvoon tähtäävälle terveys- ja yhteiskuntapolitiikalle Suomessa. Sosioekonomiset terveyserot ovat huomattavan suuret. Pitkän koulutuksen saaneet, hyvätuloiset ja hyvässä ammattiasemassa olevat elävät keskimäärin pitempään ja terveempinä kuin muut. Monet terveyseroja aiheuttavat tekijät  näyttävän vahvistuvan. Rakennetyöttömyys pitkittyy, tuloerot kasvavat, ehkäisevien palvelujen voimavarat ovat riittämättömät ja väestöryhmien väliset  terveyserot ovat jyrkimmät nuorilla aikuisilla, 

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman mukaan kaikkiin terveyden edistämistä ja terveyspalvelujen kehittämistä koskeviin tavoitteisiin tulee pyrkiä niin ,että eriarvoisuus vähenee ja heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointi  paranee.

25-vuotias  suomalainen elää terveenä 13 vuotta pitempään, jos on suorittamassa korkea-asteen tutkintoa tai on sen jo saavuttanut kuin jos hän ei ole jatkanut opiskelua perusasteen jälkeen. Sairaita elinvuosia alimpaan koulutusryhmään kuuluvalla miehellä on noin kuusi enemmän kuin ylimmän koulutusryhmän miehellä. Naisilla vastaava ero on peräti yhdeksän  vuotta.

Nämä erot johtuvat elinoloihin, elintapoihin ja palvelujärjestelmän toimintaan liittyvistä tekijöistä, joihin kunnallisilla, alueellisilla , valtakunnallisilla ja kansainvälisillä päätöksillä voidaan vaikuttaa.

 STM :n  terveyskeskus 2015- perusterveydenhuollon kehittämisstrategian tavoitteena on, että terveyskeskus on vuonna 2015 koko väestön korkealaatuinen peruspalveluyksikkö, jolla on koordinaatiorooli väestön hyvinvoinnin edistämisessä ja avainrooli terveydenhuollon palveluketjujen hallinnassa.

Kesäkuun 2008 alusta alkaen lääketieteen opiskelijoilta edellytetään pääsääntöisesti viiden vuoden opintojen suorittamista ennen kuin he voivat toimia terveyskeskuksessa tai päivystyksessä tilapäisesti lääkärin tehtävissä. Sairaanhoitajiksi opiskelevilla on oltava suoritettuina hyväksytysti kaksi kolmasosaa opinnoistaan ennen kuin he voivat työskennellä tilapäisesti laillistetun ammattihenkilön tehtävässä. Valtioneuvosto antoi torstaina 14. helmikuuta asetuksen lääketieteen ja muun terveydenhuollon alan opiskelijan toimimisesta tilapäisesti laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä.

Kunnan tai kuntayhtymän on nimettävä kyseistä ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutettu laillistettu ammattihenkilö johtamaan ja valvomaan opiskelijan toimintaa vaikka kyseessä olisi keikkafirman palkkaama opiskelija Ohjaajan on perehdytettävä opiskelija, seurattava oma-aloitteisesti opiskelijan toimintaa sekä puututtava siinä mahdollisesti ilmeneviin epäkohtiin.

Lääketieteen opiskelijoille ei tulisi antaa lupaa toimia sijaisina keikkafirmoissa vaan suorassa työsuhteessa julkiseen terveydenhuoltoon. Tämä vaatii eduskunnalta ryhtiä ja lainmuutosta.

Olen vienyt viestin eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Tarjalle ja hän on luvannut tarttua asiaan.

Opiskelijoille tulee antaa oikeus toimia sijaisina ja kesätyöntekijöinä vain julkisessa terveydenhoidossa kokeneen lääkärin/hoitajan ohjauksessa.

Vuokrausfirma laskuttaa terveyskeskusta kandin ja eurolääkärin työpanoksesta noin 13 000 euroa kuukaudessa. Siis opiskelijat tienaavat enempi kuin pätevät terveyskeskuslääkärit. Palkan tulisi kuitenkin nousta osaamisen ja kokemuksen kasvaessa. On ymmärrettävää että moni kokenut terveyskeskuslääkäri turhautuu ja lähtee muihin töihin.

Terveyskeskus on koko julkisen terveydenhuollon kulmakivi. Ilman toimivaa terveyskeskusta kansalaisten terveyserot vain kasvavat. Kehittämistyö ei ole vain palkkojen nostamista. Tarvitaan sisällöllisen työn kehittämistä, työilmapiirin parantamista ,väestövastuumäärien pienentämistä , omalääkäri – omahoitaja työtehtävien kehittämistä, varahenkilöjärjestelmän vahvistamista  ja palveluketjujen toimivuutta.

Kuntalaiset ovat antaneet tukensa julkiselle terveydenhuollolle. Tuki loppuu kun terveysasemilta ei saa aikaa lääkärille eikä hoitajalle. Omalääkäriä ei ole vaan  jokaisella kerralla lääkäri vaihtuu. Tämän tilanteen hyväksyminen johtaa siihen, että terveysasemat ovat kohta yksityisten firmojen hoidossa ja näin julkinen terveydenhuolto ajetaan alas. Tätä meidän sosialidemokraattien ei tule hyväksyä.

Liikuntaan kannattaa investoida

Julkinen sektori, yritykset ja kotitaloudet sijoittivat liikuntaan vuonna 2005 yhteensä noin 2,6 miljardia euroa, mikä on noin 1,7  % bruttokansantuotteesta. Liikunnan talouden verotuotto oli valtiolle noin 380 miljoonaa euroa ja kunnille noin 100 miljoonaa euroa. Laskelmat perustuvat kuntien ja valtion tuloveroon, arpajaisveroon sekä arvonlisäveron osalta kotitalouksien kulutusta koskevaan tutkimukseen vuodelta 2006. Mm. nämä tiedot ilmenevät Timo Ala-Vähälän liikunnan taloutta koskevasta selvityksestä, joka käsiteltiin Valtion liikuntaneuvoston kokouksessa 5.3.2008.

 Valtio kerää liikunnan taloudesta verotuloja huomattavasti enemmän kuin kunnat. Liikunnan harrastus tuo valtiolle selvästi enemmän rahaa, kuin mitä se siihen sijoittaa. Liikunnan valtiontuki maksetaan pääosin veikkausvoittovaroista, jotka tulevat valtiolle verotulojen lisäksi. Liikunnan koulutukseen, tutkimukseen ja koulujen liikunnanopetukseen valtio sijoittaa noin 110 miljoonaa euroa, joten verotuloista jää noin 270 miljoonaa euroa käytettäväksi muihin tarkoituksiin. 

Kuntien tilanne on päinvastainen, sillä vuonna 2005 ne saivat verotuloina noin 100 miljoonaa euroa, mutta sijoittivat itse liikunnan käyttökuluihin noin 360 miljoonaa euroa ja investointeihin noin 90 miljoonaa euroa. Lisäksi liikunnan ammatillinen koulutus ja koulujen liikunnanopetus maksoi kunnille noin 66 miljoonaa euroa.

 Suomen kuntourheiluliitto ry:n julkaiseman työpaikkaliikunnan barometrin mukaan työnantajat tukivat työpaikkaliikuntaa noin 280 miljoonalla eurolla. Työnantajien ja kuntien panos liikuntaan on siis huomattavasti korkeampi kuin valtion panokset.

 Liikunnan myönteiset (netto)vaikutukset terveydelle on vahvistettu useissa tutkimuksissa. Vastaavasti liikunnan harrastamattomuus rasittaa kansantaloutta. Fogelholm ja kumppanit (2007) arvioivat, että liian vähäinen liikunta aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 300 – 400 miljoonan euron kustannukset. Puolet kustannuksista johtuu työstä poissaoloista ja puolet kohonneista sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Kirjoittajat arvioivat, että liikunnan puutteista johtuvat haitat pienenisivät 20 miljoonalla eurolla jokaista 100.000 uutta liikunnan harrastajaa kohden. 

 Tyypin 2 diabeteksen hoitoon kuluu tällä hetkellä noin 500 miljoonaa euroa vuodessa, sydän- ja verisuonitautien aiheuttamat kustannukset olivat 90-luvulla kerättyjen tietojen mukaan noin 900 miljoonaa euroa vuodessa. Liikunnan harrastus on keskeinen kansantaloudellinen kysymys. Kiiskisen ja kumppaneiden laatima meta-analyysi antaa varovaisen myönteisiä tuloksia; esimerkiksi lääkärien antama liikuntakehotus, henkilökohtainen liikuntaohjelma ja ohjattu ryhmäliikunta toivat vaikuttavuutta. Tärkeintä on riskiryhmiin kuuluvien aktiivinen ohjaus liikunnan piiriin ja heidän liikuntaharrastuksen tukeminen.

 Hallituksen terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa yhtenä osa-alueena on liikunta. Tavoitteena on, että liikuntapolitiikalla edistetään väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä elämänkaaren eri vaiheissa. Painopiste on lasten ja nuorten liikunnassa. Liikunnan paikallisia toimintaedellytyksiä liikunnan laaja-alaista tasa-arvoa vahvistetaan ja arkiliikunnan edellytyksiä parannetaan.

 Valtio omalta osaltaan voisi parhaiten tukea kuntien mahdollisuuksia vahvistaa terveysliikunnan asemaa kunnallisena peruspalveluna ohjaamalla resurssia verotuloista jäävästä noin 270 miljoonaa euron summasta ainakin osan käytettäväksi kuntien ja paikallisten urheiluseurojen toimintaedellytyksiin

Vaaleilla on väliä

Nykyisen hallituksen asettama tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on toteutunut. Valtionvarainministeriön tuoreen raportin mukaan oletetulla talouskasvulla ja tuottavuuskehityksellä työllisyys paranisi vuosina 2007 – 2011 yhteensä vain 20 000 hengellä. Tämä on selvästi vähemmän kuin mitä julkisessa keskustelussa on asetettu tavoitteeksi. Tuleva muutos edellyttää asioiden panemista tärkeysjärjestykseen: palveluita ja tulonsiirtoja on parannettava, jolloin verojen alennuksista on tingittävä. Jokaisen hyvinvointipolitiikan kestävyydestä kiinnostuneen tulisi tutustua raporttiin. Työllisyyskehityksen merkitys on ratkaisevassa asemassa.. Se osoittaa, että oikeiston löysät verolupaukset eivät ole tästä päivästä. SDP:n valmius panna asiat tärkeysjärjestykseen, alkaen palveluista, tulon-siirtojen täsmätoimista sekä koulutuksen, infrastruktuurin ja työllisyyspolitiikan panostuksista on paras tae kestävyydelle.

Laskelmien on kannustettava tulevaa hallitusta tarttumaan tosissaan tavoitteeseen 100 000 uudesta työpaikasta. Myönnettävä on, että ikärakenteemme muutoksen vuoksi tavoite on haastavampi kuin aikaisemmin. Sosialidemokraattien hyvinvointiohjelma on kuitenkin linjassa tämän tavoitteen kanssa. Laadittu raportti antaa aihetta korostaa sosiaalipolitiikkaa, joka kannustaa ihmisiä tekemään työtä. Vaikka kuluneella hallituskaudella rakenteellisesta työttömyydestä kärsivien määrä onko saatu laskemaan, rakennetyöttömyyden alentaminen on edelleen haaste. Tässä työssä tarvitaan poikkihallinnollista yhteistyötä ja reviirirajojen ylittämistä.

Tulevalla hallituskaudella on tavoitteena oltava edelleen työllisyysasteen nostaminen. Tämä tapahtuu työttömien ja työpaikkojen kohtaamisen tehostamisella, huolehtimalla koulutuksen ja osaamisen tasosta sekä kehittämällä edelleen muutosturvaa. Erityisen keskeisessä roolissa on työttömien työ-voimapotentiaalin hyödyntäminen. Pitkään työttöminä olleille on luotava ja tarjottava olennaisesti nykyistä enemmän ja järjestelmällisemmin työmarkkinoille johtavia tuettuja mahdollisuuksia. Paikallisten toimijoiden merkitystä ei tässä työssä ole syytä vähätellä. Hyviksi havaittuja työmuotoja tulee tukea ja levittää niissä hankittuja hyviä kokemuksia. Työllisyysohjelmassa näistä työpaikoista on käytetty nimeä välityömarkkinat tai välittävät työmarkkinat.

Toiset meistä tarvitsevat yksinkertaisesti enemmän tukea työelämässä pärjäämiseen. Välittävissä työmarkkinoissa on kyse välittämisestä. Toisaalta kyse on myös työpaikoista, jotka toisille voivat olla välivaihe työttömyydestä avoimien työmarkkinoiden työhön. Välittävien työmarkkinoiden perusideana on, että ihminen voi hankkia elantonsa tekemällä työtä oman kykynsä mukaan. Hänen työpanoksellaan saadaan kasaan osa hänen palkastaan. Välityömarkkinoiden työpaikkoja tarjoavat erityisesti yhdistykset, valmennus- ja sosiaalipalvelusäätiöt, työpajat ja muut yhteisöt, esimerkiksi sosiaaliset yritykset. Näissä toimissa halutaan luoda uusia työntekomahdollisuuksia erityisesti työttömille vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille. Välityömarkkinoilla hankitun työkokemuksen ja työmarkkinavalmiuksien johdosta pitkäaikaistyöttömillä olisi aiempaa paremmat mahdollisuudet päästä avoimille työmarkkinoille. Tähän tarvitaan myös koulutusta sekä jatkuvasti muuttuvien työ-voimatarpeiden täyttämiseksi ammatillista liikkuvuutta. Tässä työssä aikuiskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen merkitys korostuu. Tarvitaan joustavaa, aikuisen elämäntilanteeseen ja oppimistapoihin sopivaa koulutusta. Koulutusta, joka hyödyntää aikuisen jo hankkiman osaamisen, ja joka mahdollistaa teoriaopetuksen kytkemisen työssäoloon.

Parhaillaan on menossa kunta- ja palvelurakenneuudistus, jossa tavoitteena on taata erityisesti peruspalvelujen saatavuus ja tuottaminen myös jatkossa. Tämän rinnalla on meneillään ammatillisten oppilaitosten ylläpitäjäverkoston kehittämistyö, jossa pyritään suurempiin kouluttajaverkostoihin. Tätä kehittämistyötä tarvitaan, mutta toivottavasti aikuiskoulutus vahvistaa asemaansa tässä uudistustyössä, eikä käy niin, että aikuiskoulutus jää nuorisoasteen koulutuksen jalkoihin. Kiusauksena on paikata aikuiskoulutuksella nuorisoikäluokkien pienenemisestä johtuvaa vajetta ammatillisessa koulutuksessa.

Työpajat toimivat koulutusjärjestelmän ja työelämän sekä sosiaali- ja terveydenhoitoalan palvelujen välimaastossa. Yli sektorirajojen toimivalla viranomaisyhteistyöllä on suuri merkitys toiminnan onnistumiseen eli nuorten ohjautumiseen työpajatoimintaan ja sieltä edelleen koulutukseen ja/tai työmarkkinoille. Moniammatillinen ja tavoitteellinen tiimityö, yhteisöllisyys sekä tekemällä oppiminen ovat työpajoilla yleisimmät nuorten omia arjenhallintataitoja edistäviä ja koulutukseen ja työelämään ohjaavia metodeja. Tutkimuksen mukaan vuosina 1995-2003 työpajanuoret sijoittuivat hyvin koulutukseen ja työelämään pajajakson jälkeen (valtakunnallinen keskiarvo 60 %/ vuosi paja-jakson jälkeen). Nuo¬ret kokevat työpajajakson auttavan heitä hallitsemaan aikaisempaa paremmin elämäänsä, lisäämään koulutus- ja työelämävalmiuksia sekä selkiyttämään tulevaisuuden tavoitteitaan. Pajatoiminnasta saama hyöty tulee siten esiin myös pitemmällä aikavälillä.

Työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseen on keinoja. Tässä työssä tarvitaan valintoja, jo tehdyn työn hyödyntämistä, kokemuksista oppimista ja ennen kaikkea mahdollisuuksien näkemistä. Kirvestä ei kannata heittää kaivoon jo alkumetreillä.
 

Sivun alkuun

Hoiva-alan arvostusta nostettava
PT 20.2.07

Kokoomuksen ehdokkaana oleva Suomen Yrittäjien puheenjohtaja on hyökännyt rajusti luottamusmiesten kimppuun. Tavoite luottamusmiesten aseman heikentämisestä on uskomattoman lyhytnäköistä ja vastuutonta toimintaa. Kannanotot osoittavat sen, ettei puhuja hallitse työelämän pelisääntöjä. Miten tehtäisiin paikallisia sopimuksia ilman luottamusmiehiä? Ajauduttaisiin sopimisesta yksipuoliseen saneluun. Tämä johtaisi hallitsemattomaan tilanteeseen työmarkkinoilla, jolloin menetettäisiin työkalut yhteiskunnan vakaaseen kehittämiseen. Väitän, etteivät viidakon lait edistä pienyrittäjänkään toimintaa, vaan epävarmuus lisää levottomuutta työpaikoilla.

Kokoomus osoitti todellisen halunsa edistää suomalaisen työelämän kehittämistä äänestämällä vastaan Yhteistoimintalain uudistuksessa. Vastuullisen työnantajan niskoille lain muutoksessa ei lastattu yhtään enempää kuormaa kuin ennenkään. Paljon kohuttu Yhteistoimintalain muutos ei työnantajan asemaa heikennä. Hyvin johdetuissa yrityksissä on jo nyt osattu asioista neuvotella ja noudattaa avointa, luottamusta herättävää henkilöstöpolitiikkaa ja tiedonkulkua, myös kriisitilanteissa. Mikäli perusteet ovat olemassa, niin työnantajalla on edelleen oikeus lomauttaa ja irtisanoa. Näkemys Yhteistoimintalaista on ollut todella kapea-alainen. Lähtökohtaisesti Yhteistoimintalaki on laki, joka ohjaa paikalliseen sopimiseen ja kehittämiseen, vuorovaikutustaitojen parantumiseen, osaamisen lisääntymiseen ja aloitteellisuuteen sekä yhdessä tekemiseen. Parhaimmillaan molemmat osapuolet voittavat.

Seuraavassa työehtosopimusratkaisussa tulee ensisijaisesti tavoitella kolmikannassa tehtävää tulopoliittista kokonaisratkaisua. Tupopöydän yhtenä tärkeimpänä tavoitteena tulee olla naisvaltaisten matalapalkka-alojen ansioiden jälkeenjääneisyyden korjaus. Hoiva-alojen palkankorotusten hinta on luvattu laskea maaliskuun loppuun mennessä valtiovarainministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä. Palkkataso vaihtelee kunnissa koulutetun työvoiman saatavuuden ja palkanmaksukyvyn mukaan. Valtion ja kuntien on varattava määrärahaa hoiva-alan palkkojen korotukseen. On ilmeistä, ettei edes työnvaativuuden määrityksen mukaisia korotuksia ole kaikilta osin pystytty tekemään. Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa on mahdollisuus tehdä matalapalkka-aloille usealle vuodelle ajoittuva palkkaohjelma ja käyttää matalapalkkaeriä.

Lisäksi työnvaativuusjärjestelmiä tulee kehittää yli eri sopimusrajojen, jotta tasa-arvolain ja EU:n samapalkkaisuusperiaate, samasta ja samanarvoisesta työstä, toteutuisi. Myös erilaiset palkitsemistavat tulisivat olla sopimuspöydissä. Työmarkkinajärjestöjen rooli on keskeinen työehtosopimusten sisällöissä, mutta maalisvaalien jälkeen nimettävä hallitus voi olla aktiivisena osapuolena tukemassa samapalkkaisuusperiaatteen toteutumista.

Hoiva-alalla tulee olemaan kova kilpailu työvoimasta. Ellei palkkausta saada vastaamaan työn vaativuutta, niin yhä harvempi hakeutuu raskaalle alalle. Yksin palkankorotukset eivät varmasti tule takaamaan työvoiman saatavuutta, vaan yhtä tärkeää on työpaikan pysyvyys ja työhyvinvointi, sekä johtamiskäytäntöjen kehittäminen. Työnantajat ovat saaneet hyväkseen suuren edun siitä, että hoivahenkilökunta on ollut perinteisesti erittäin vastuuntuntoinen ja joustava työssään. Useat kokevat olevansa edelleen kutsumusammatissa.

Sivun alkuun

Terveyttä ja hyvinvointia liikunnasta
PT 15.02.07

Liikunnalla on kiistattomasti osoitettu olevan positiivisia vaikutuksia ihmisen terveyteen. Tutkimusten mukaan kuitenkin vain kolmannes aikuisväestöstä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikunnalla voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevästi tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja sydän- ja verisuonisairauksien syntymiseen. Kohtuullisen liikunnan harrastamisen on osoitettu alentavan myös syövän, diabeteksen, osteoporoosin sekä mielenterveyden häiriöiden riskiä. Yhä huolestuttavampaa on väestön ylipainoisuuden ja tyypin 2 diabeteksen räjähdysmäinen kasvu, sillä Suomessa on tällä hetkellä 200.000 diabeetikkoa, joista 160.000 sairastaa tyypin 2 diabetesta ja sen hoito vie terveydenhuollon kokonaisbudjetista yli 505 miljoonaa euroa. Tyypin 2 diabeteksen sairastumiseen vaikuttavat perimän ohella merkittävästi elämäntapatekijät, joista keskeisimpinä ravitsemus ja liikunnan vähäisyys. Elämäntapatekijät ovat niitä, joihin voidaan vaikuttaa niin yksilön kuin yhteiskunnankin taholta.

Liikunnan rooli sairauksien ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä on merkittävä. Erityisesti terveyttä edistävän liikunnan kysyntä, jolla pyritään liikunnan avulla maksimoimaan sen tuottamia terveysvaikutuksia, tulee kasvamaan. Terveyttä edistävän liikunnan suositus on, että aikuisen tulisi sisällyttää päivittäiseen toimintaansa yhteensä 30 minuuttia kohtuullisesti rasittavaa fyysistä aktiivisuutta. Terveysliikunta voi sisältää monenlaista liikkumista, kuten vapaa-ajan tietoista liikunnan harrastamista, mutta myös työmatkojen kulkeminen pyörällä tai jalkaisin tai erilainen hyötyliikunta koti- ja vapaa-ajan askareissa merkitsee valtaosalle aikuis- ja vanhusväestöstä terveyttä edistävää liikuntaa. Terveysliikuntaa on kaikki sellainen fyysinen aktiivisuus, jolla on myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Terveysliikunnan tunnuspiirteitä ovat säännöllisyys, kohtuukuormitus ja jatkuvuus.

Hyvä terveys ja toimintakyky ovat yksilön, mutta myös yhteisön ja yhteiskunnan voimavara. Yhteiskunnallisessa päätöksentekojärjestelmässä on tiedostettu, että terveysliikunnan edistäminen edellyttää eri sektoreiden välistä yhteistyöstä. Erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön sekä liikunta-asioista vastaavan opetusministeriön välinen yhteistyö on keskeistä. Opetusministeriön asiantuntijaelimenä liikuntakysymyksissä toimii valtion liikuntaneuvosto, jonka jäsenenä olen päässyt omalta osaltani vaikuttamaan siihen, että terveyttä edistävän liikunnan näkökulmat ja sen edistämiseen tähtäävät toimenpiteet nousevat sille kuuluvaan arvoonsa.

Kuntatasollakin toimiva yhteistyö eri hallintokuntien ja eri toimijatahojen välillä on ehdoton edellytys, että terveysliikunnan edellytykset ja toimintamallit voivat toteutua. Tämä edellyttää esimerkiksi toimivien palveluketjujen muotoutumista erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen ja liikuntatoimen välillä. Oulussa toimii terveysliikunnan monialainen verkostomalli, jonka tehtävänä on eri toimijoiden yhteistyöllä suunnitella kuntalaisille kattava terveysliikuntatarjonta, kehittää terveysliikunnan palveluja ja lisätä tietoa terveysliikunnan palveluista sekä lisätä terveysliikuntapalveluita huomioiden niin lasten ja nuorten, työikäisten ja ikääntyneiden erilaiset tarpeet.

Kuitenkin lopulta asia on niin, että toimivat järjestelmät, hyvät liikuntatilat tai ohjaavat suositukset eivät takaa, että liikunnalla voidaan lisätä terveyttä, jos itse emme tee asian hyväksi mitään. Kukaan ei voi liikkua puolestamme. Pidetään huolta itsestämme, mutta myös toisistamme ja otetaan ystävä mukaan liikkumaan.

Sivun alkuun

Hoitoa vai ennalta ehkäisyä?
lPohjola-lääkäripäivät 14.02.07

Hyvinvointi ja terveys ovat ihmisen perustarpeita, joiden hyvän tason saavuttamista ja ylläpitoa kunta edistää monin tavoin. Tavoitteena on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulman juurruttaminen osaksi kaikkia politiikkoja ja kaikkien hallintokuntien perustoimintaa. Hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen liittyvän työn tulisi vakiintua osaksi strategioiden sekä talous- ja toimintasuunnitelmien vuosisykliä. Strateginen työ tapahtuu aina luottamushenkilöiden sekä viran-haltijajohdon ja työntekijöiden yhteistyönä, jolloin kaikessa päätöksenteossa huomioidaan terveyden edistämisen näkökulma.

Terveyden edistämisessä korostetaan yksilötason hoidon ja riskitekijöihin vaikuttamisen lisäksi terveellisten yhteisöjen, yhteiskunnan ja ympäristön kehittämistä. Käyttäytymisen muutosten ohella pyritään vaikuttamaan voimavarojen ja edellytysten vahvistamiseen tietoisten terveyttä edistävien valintojen tekemiseksi. Ottawan (1986) lausuntoon pohjautuen terveyden edistämisen toimintastrategiat merkitsevät terveyttä ja hyvinvointia edistävän toimintapolitiikan rakentamista, terveyttä edistävien ympäristöjen aikaansaamista, hyvinvointia lisäävän yhteisöllisen toiminnan sekä tietojen, taitojen ja toimintatapojen vahvistamista, palveluiden ja palvelujärjestelmän kehittämistä sekä seurantaa ja arviointia.

Hoidon ja ennalta ehkäisyn perustaksi tuotetaan tietoa kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä esimerkiksi hyvinvointibarometrilla. Haasteeksi on osoittautunut tulosten hyödyntäminen. Tulosten tulkinnassa, käytäntöön viemisessä sekä palvelujen kehittämisessä tarvitaan poikkihallinnollista yhteistyötä. Tähän käytetään Oulussa eri hallintokuntien johdosta koostuvaa palvelu-johtoryhmää ja alueellisia moniammatillisia tiimejä, joiden tehtävänä on hyvinvoinnin johtaminen aluetasolla ja terveyden edistämisen näkyvillä pitäminen, puolesta puhuminen ja eteenpäin vieminen. Työ on moniammatillista yhteistyötä, sillä mikään hallintokunta yksinään ei selviä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen haasteista niin hoidossa kuin erityisesti ennalta ehkäisyssä.

Oulun hyvinvoinnin vuosibarometrin 2006 tulosten perusteella hyvinvointia ja terveyttä edistävä ennaltaehkäisevä toiminta ja palvelut vaativat tehostamista kaikilla hallinnonaloilla korjaavien palvelujen rinnalla. Hyvinvointibarometrista käy ilmi, että lasten ja aikuisten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden tukemista on jatkettava. Selvityksen mukaan syrjäytyminen ja työttömyys näkyvät terveyskäyttäytymisessä ja terveyseroissa. Erojen vähentämiseksi tarvitaan toimenpiteitä mm. päihteiden käytön vähentämiseksi, vanhemmuuden tukemiseksi sekä ravitsemus- ja liikuntatottumusten parantamiseksi. Lihavuus ja siihen liittyvä aikuistyypin diabetes, liikkumisen kahtia jakautuneisuus, psykososiaalinen pahoinvointi, tupakointi, alkoholin, huumeiden ja muiden päihteiden käyttö, koti- ja vapaa-ajan tapaturmat, syrjäytymisen ehkäisy ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen sekä työikäisten ja Ikääntyneiden toimintakyvyn säilyttäminen ovat haasteita, joissa tarvitaan kaikkien yhteiskuntasektoreiden ja hallintokuntien panosta.

Vastuuta terveydestä on sälytetty yhä enemmän ihmiselle itselleen. Terveys on kaikkien oikeus, josta myös kunnan on kannettava vastuuta. Haasteita hoidon ja terveyden edistämisen ennalta ehkäisyn välisessä priorisoinnissa riittää: - on saatettu keskittyä liikaa yksilötason riskitekijöihin: painopistettä tarpeen siirtää terveellisten yhteisöjen, yhteiskunnan ja ympäristön kehittämiseen - on saatettu jättää liikaa vain terveydenhuollon tehtäväksi, vaikka terveydelliset näkökulmat pitäisi ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa - on tarpeen selvittää mihin kunta priorisoi, mikä on kunnan tehtävä: kaikille ennalta ehkäisevästi ja/vai moniongelmaisiin riskiryhmiin? - Onko terveyden edistämistä kytketty kiinteästi kunnan strategioihin? onko kunnissa selkeitä rakenteita terveyden edistämisen toteuttamiseksi? - Terveyden edistämisen vaikuttavuuden varmistaminen on vaikeaa: tulokset näkyvät usein vasta vuosien ja vuosikymmenten kuluttua, mikä saattaa aiheuttaa muiden asioiden ja hoidon priorisointia ennaltaehkäisyn kustannuksella - miten vaikuttaa pahoinvoinnin ”periytyvyyteen”, asukkaiden kahtiajakautumiseen ja omaan aktiivisuuteen terveyden edistämisessä?

Tulosten pohjalta Oulussa tehtiin mm. nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen poikkihallinnollinen toimintamalli. Terve, tulevaisuus! –toimintamallilla tuetaan lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta sekä vaikutetaan lasten, nuorten ja perheiden terveystietoisuuteen. Olennaista on yhteistyö perheiden, eri viranhaltijoiden ja toimijoiden kesken. Toimintamallilla lisätään terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoa kaikille oululaisille koululaisille ja heidän perheilleen.

Oulussa onkin vastattu Terveys2015 –ohjelman mukaisesti terveyden edistämisen haasteisiin moniammatillisella ja monialaisella yhteistyöllä, jossa keskeistä on alueellinen yhteenkuuluvuus ja yhteisöllisyys, palvelujen ja yhteisöjen jatkuvuus ja asiakaslähtöinen toimintatapa. Halu on toimia mieluummin ennaltaehkäisevästi kuin vasta hoitaen ja korjaten, mutta haasteita tässä edelleen riittää. Toiminnan päämäärä on kaupungin strategian mukaisesti maan parhaiten voiva ja tervein väestö vuoteen 2015 mennessä.

Sivun alkuunn

Puhe Työmarkkinaseminaariin
25.1.2007

 04.7.2006 Forum24

Laadukkaaseen vanhustenhoitoon 

Oulun vanhustenhuolto pärjää hyvin kansainvälisessä ja kuuden suuren kaupungin keskinäisessä vertailussa. Kaupunki käyttää tänä vuonna noin 68 miljoonaa euroa vanhustenhuoltoon. Kotihoitoon käytämme resursseja 28 prosenttia enemmän kuin vertailukaupungeissa. Omaishoidontuen saavat kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti kaikki kriteerit täyttävät hakijat.

Tiedot ovat kannustavia, mutta  meilläkin on vielä paljon tehtävänä laadukkaan vanhustenhuollon turvaamiseksi. Kotihoitoa on kehitettävä ja tukipalveluja kaupunki voi ostaa esimerkiksi kolmannelta sektorilta. Lintulammen asukasyhdistys tuotti viime vuonna 15.400 kotityötuntia. Asukasyhdistys tuotti palveluja Kaukovainio - Hiirosen, Höyhtyän suuralueen sekä keskustan alueella. Toukokuussa mukaan on tullut Tuiran alue. Asukasyhdistyksen työntekijät suorittavat työn ohella oppisopimuksella kotityön ammattitutkinnon.

Omaishoidontuen saajien määrä on lisääntynyt  13,5 prosentilla viime vuoden toukokuusta ja tukea saa 474 omaishoitajaa. Heillä on oikeus lakisääteisiin vapaapäiviin. Oulussa on kuitenkin vain 37 vuorohoitopaikkaa ja niiden määrä ei ole lisääntynyt omaishoitajien määrän lisääntymisen myötä.

On vaarana, että omaishoitajat sairastuvat raskaan työtaakan johdosta ja pian tarvitaankin kaksi uutta hoitopaikkaa. Säännöllinen vuorohoitopaikka on elinehto omaishoitajien jaksamiselle.

Yliopistollisen sairaalan erikoissairaanhoidosta jatkohoitopaikkaa odottavien hoitopäivät ovat laskeneet, mutta hoitopäiviä arvioidaan silti olevan lähes 3.000 vuorokautta tänä vuonna. Hoitopäivän hinta on 370 euroa. Samalla rahalla hoidettaisiin kolme asiakasta hoivaosastolla.

Suurin ongelma oululaisessa vanhustenhoidossa on ympärivuorokautisten  palvelupaikkojen riittämättömyys. Selvitysten mukaan kiireellistä palvelukoti/ hoivapaikkaa odotti toukokuussa 56 vanhusta. Kaupungin asuntopoliittisissa linjauksissa on etsitty ratkaisuja tähän ongelmaan. Seuraavan kerran päätösten aika on elokuussa valtuuston kokouksessa. 

Sosiaali- ja terveysministeriön ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskevan laatusuosituksen mukaan palvelujen määrällisten ja laadullisten tavoitteiden toteuttamiseksi kunnissa määritellään kullekin palvelulle riittävä henkilömitoitus, jossa otetaan huomioon mm: asiakkaiden toimintakyky ja avuntarve, toimintayksikön koko, rakenteellinen toimivuus ja paloturvallisuus. Oulussa on peruskorjattu ja rakennettu uusia vanhushuollon laitoksia ( Tuirankartano, Lassintalo, Intiö), jotka mahdollistavat turvallisesti vanhuksen auttamisen kahdella työntekijällä. Ainoa epäkäytännöllinen tila on Hiirosenkoti, joka on rakennettu 1954. Sairaala - ja laitoshoidon raportissa henkilömitoituksessa ei ole kuitenkaan huomioitu Hiirosenkodin epäkäytännöllisten tilojen vaikutusta hoitotyöhön.

Kaupunginsairaalassa on järjestetty lääkäreiden  ilta- ja yöpäivystys. Näin ei ole hoivakodeissa. Hoivakotien asiakkaat joudutaan ohjaamaan OYS:n yhteispäivystykseen. Iltaisin ja öisin henkilökuntaa on vähän ja potilailla ei ole saattajaa mukana. On epäinhimillistä, että muistihäiriöiset vanhukset joudutaan ohjaamaan  yhteispäivystykseen. Hoivakotien  ilta- ja yöpäivystys on järjestettävä niin, että lääkäri käy potilaan luona hoivayksikössä. Näin vältetään epäinhimillinen turvattomuutta ja levottomuutta aiheuttava yhteispäivystykseen lähettäminen.

Hoivaosastojen vanhukset hoidetaan nykyisin terveyskeskusten omalääkäriresurssein. Pitkäaikaispotilaat tarvitsevat geriatriaan erikoistuvan lääkärin hoitoa. Kaupunginsairaalaan  on perustettava yksi geriatrian erikoislääkäri, jonka vastuulla ovat hoivakotien vanhukset.

Vanhusten hyvän ja inhimillisen hoidon tärkein tekijä on motivoitunut ja työhön sitoutunut henkilökunta. Vanhustyössä henkilökunnan sairaspäivät ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Tänä vuonna jokaisena työpäivänä on sairaslomalla 80,7 vanhustyön työntekijää. Henkilöstön jaksamiseen ja työolosuhteisiin  sekä johtamiseen on kiinnitettävä erityistä huomioita. Määräaikaisia työsuhteita on edelleen vakinaistettava kaupunginvaltuuston linjaamien periaatteiden mukaisesti.

Sivun alkuun

15.9.2005, Forum24
Osallistutaan ja vaikutetaan oman kaupungin asioihin!

Oulusta halutaan kaupungin uuden strategian mukaisesti kehittää yhteisöllinen, monikulttuurinen ja suvaitsevainen kaupunki, jonka ihmisiä kannustetaan luoviksi ja rohkeiksi. Kaupunkilaisten ja päätöksentekijöiden välinen vuoropuhelu on keskeistä, kun kaupunkia kehitetään entistäkin viihtyisämmäksi. Kun tiedostamme asukkaiden tarpeet, voimme tehdä parempia päätöksiä.

Oululaisten osallistuminen oman kaupungin kehittämiseen lähtee luonnollisesti omalta asuinalueelta. Lähtökohtina kaupunkilaisten osallisuudessa ja vaikuttamisessa ovat yhteistyö ja verkottuminen. Kaupunginhallituksen päätöksen mukaisesti kaupungissa käynnistetään tämän vuoden aikana moniammatillinen alueellinen verkostomalli. Alueellisen yhteistyön avulla tuotetaan palveluja asiakaslähtöisesti 11:llä kaupungin alueella: kaupungin eri hallintokunnat, kolmas sektori ja yritykset tekevät yhteistyötä, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä, yhteisvastuuta ja kumppanuutta.

Tavoitteenamme on, että kuntalaiset toimivat aktiivisesti kaupungin kehittämisessä ja että lähidemokratiatoiminta tavoittaa valtaosan kuntalaisista. Kohdistamme huomiomme tällä hetkellä erityisesti alueelliseen yhteistyöhön, lasten- ja nuorten osallisuuteen, tietoyhteiskunnan kehittämiseen kansalaisyhteiskuntana, vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen ja asuinalueiden turvallisuuteen.

Tänä vuonna, Oulu 400 -juhlavuonna, haluamme erityisesti kannustaa lasten ja nuorten osallisuutta. Oulussa järjestetään ideakilpailu, joka toteutetaan eri puolilla kaupunkia tulevaisuusverstaiden muodossa. Ideakilpailun tarkoituksena on löytää lasten ja nuorten omaan elinympäristöön liittyviä parannus- ja muutosehdotuksia. Kilpailussa on eri sarjat niin päiväkoti-ikäisille, ala-astelaisille, yläastelaisille kuin nuorisotalojen nuorillekin.

Parhaiden ideoiden palkinnot luovutetaan kaupungin järjestämällä lasten ja nuorten vastaanotolla marraskuussa kaupungintalolla. Tämä lasten ja nuorten osallisuutta vahvistava projekti jatkuu juhlavuoden jälkeenkin: jatkossa on tarkoitus istuttaa se osaksi kaupungin nuorisotoimen normaalia toimintaa.

Oulussa kolmannen sektorin toimijat ja vapaaehtoistyöntekijät eli vertaisohjaajat ovat tärkeitä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja asukkaiden hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistäjiä. He ovat avainasemassa esimerkiksi silloin, kun tarjotaan puitteet osaavien ja innostuneiden ikäihmisten omalle toiminnalle ja aloitteellisuudelle.

Ikäihmisille tarkoitettuja ryhmiä ohjaavat pääsääntöisesti vapaaehtoiset ikäihmiset eli ns. harrasteohjaajat. Toiminnassa ovat mukana myös kaupungin eri hallintokunnat. Esimerkiksi KunnonLähde -toiminta luo uudenlaista, myönteistä ja aktiivista osallistumista tukevaa vanhuuskulttuuria kotikaupunkiimme. Toiminta on tarkoitus juurruttaa kaikille asuinaluille.

Liikunnalla ja kulttuurilla on suuri merkitys turvallisten yhteisöjen rakentamisessa, ikääntyvän väestön hyvinvoinnin edistämisessä, yksinäisyyden estämisessä ja ennaltaehkäisevässä työssä. Tänä syksynä KunnonLähde tarjoaa ikääntyville mm. sauvakävelyä, senioritanssia, aivojumppaa, luovaa liikuntaa, pallopelejä, kirjallisuus- ja porinapiirejä, tarina- ja näytelmäryhmiä sekä luonto- ja matkailukerhon. KunnonLähde -toimintaan tarvitaan lisää vapaaehtoistoimijoita harrasteohjaajiksi.

Oulu haluaa olla ykkönen vuonna 2015. Siihen me pystymme, jos kaikki oululaiset lähtevät luovasti ja rohkeasti mukaan tekemään entistä suvaitsevaisempaa, monikulttuurisempaa ja yhteisöllistä kaupunkikulttuuria.

Sivun alkuun

Sivun alkuun

Lapsille sopiva Suomi

Viime vuonna valmistui Lapsille sopiva Suomi -asiakirja, joka on YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnon edellyttämä Suomen kansallinen toimintasuunnitelma

Toimikunnan mielestä Suomeen tarvitaan laaja ja yhteisesti hyväksytty valtakunnallinen lapsi - ja perhepoliittinen strategia lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin kehittämiseksi ja seuraamiseksi.

Toimikunta korostaa, että kaikissa yhteiskunnan toimenpiteissä ja päätöksissä, jotka koskevat lapsia, on otettava huomioon lapsen etu. lapsiasian toimikunta on laatinut lapsivaikutusten arviointia varten mallin, jota se suosittelee kokeiltavaksi ja edelleen kehitettäväksi.

lasten hyvinvoinnin keskeisiksi puutteiksi toimikunta kokee: 

1. Lapsen edun toteutumattomuus arjessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. 
2. vanhemmuuden voimavarojen riittämättömyys 
3. yhteiskunnan toimintarakenteiden puutteet, kuten perhe- ja työelämän joustamattomuus sekä varhaiskasvatuksen ja koulutoimen liian vähäinen kasvatusyhteistyö vanhempien kanssa 
4. erityisryhmien palvelujen riittämättömyys 
5. lasten ja nuorten vähäiset osallistumismahdollisuudet

Toimikunta tiivisti näkemyksensä tulevaisuuden tavoitetilaksi lapsille sopivasta Suomesta: 

1. Lapsi saa kotona rakkautta ja huolenpitoa 
2. lapsella on turvallisia ja pitkäkestoisia ihmissuhteita ja turvallisuuden tunnetta vahvistava kasvuympäristö
3. lapsella on tarvittavat perus - ja erityispalvelut ja toimeentulon turva
4. lapsen osallistuminen arjen tilanteissa lisääntyy 
5. lapsen oikeudet tunnetaan laajasti

Lähes puolet alle kouluikäisistä lapsista hoidetaan kotona vanhempainvapaiden ja kotihoidon tuen ansioista. Kotona lapsia hoitavat vanhemmat tarvitsevat kanssakäymistä muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa sekä ajoittaisia ja osa-aikaisia varhaiskasvatuspalveluja. Paikallisille vanhempienryhmille ja kahviloille, osa-aikaisille varhaiskasvatuspalveluille sekä ammattilaisten ja kansalaisjärjestöjen tarjoamille "matalan kynnyksen" tukiverkostoille on suuri tarve. neuvola - ja päivähoitojärjestelmämme eivät ole olleet kovin vahvasti suuntautuneita vanhempainryhmien kehittämiseen tai vanhemmuuden ja parisuhteen tukemiseen, mutta onneksi työskentelytavoissa alkaa olla muutoksia. perheille tulisi olla nykyistä paremmin satavilla äitiys- ja lastenneuvoloiden sekä varhaiskasvatuksen ja koulun tarjoama verkosto sekä tuetut mahdollisuudet vanhempien vertaisryhmien toimintaan. Erityinen huomio tulee kiinnittää parisuhteen toimivuuden ja isien vanhemmuuden vahvistamiseen.

Turvalliset ja pitkäkestoiset ihmissuhteet ovat lapsen suotuisan kehityksen edellytyksiä kodin lisäksi myös varhaiskasvatuspalveluissa ja kouluissa sekä muissa hoito- ja kasvatusyhteisöissä. Lapset tarvitsevat kokemuksen, että joku tuttu aikuinen todella välittää. Lasten ihmissuhteiden turvallisuuden merkitys jää käytännössä usein muiden tavoitteiden jalkoihin kun aikuiset suunnittelevat arjen aikatauluja.

Varhaiskasvatuksessa tarvitaan vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä, kasvatuskumppanuutta, jotta perheiden ja kasvattajien yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden.

Lapsiystävällinen elinympäristö tukee lapsen kehitystä itsenäiseksi, aktiiviseksi toimijaksi, joka tuntee vastuuta ympäristöstään. Hyvä elinympäristö vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta.

Asuntojen rakentamisen ja taloudellisten tukimuotojen keinoin voidaan lisätä lasten ihmissuhteisen turvaa. Muuttotarvetta voidaan vähentää, mahdollistamalla asua samalla asuinalueella perherakenteen muutoksista huolimatta. Asuntopoliittisia tukia tulee osoittaa ratkaisuille, joissa pyritään eri sukupolvien lähekkäin asumiseen. Tämä vahvistaisi perheiden sosiaalisten verkostojen ylläpitämistä ja tarjoaisi mahdollisuuden toimiviin hoivajärjestelyihin ja avun saamiseen arjen pulmatilanteissa.

Palvelutarjontaa leimaa hallinnonaloittainen ja hierarkinen pirstaleisuus.

Yhteisöllisyys, suvaitsevaisuus, kumppanuus, välittäminen ja osallisuus ovat usein käytettyjä termejä, jotka ovat liian vähän arkielämämme areenoilla. Mitä ne voisivat merkitä lapsen kannalta: 
Yhteisöllisyys: lapsella on läheisiksi koettuja ihmisiä ympärillä myös kodin ulkopuolella. 
Suvaitsevaisuus: ettei yksikään lapsi kokisi itseään syrjityksi 
Kumppanuus: yhdessä tekemistä, varhaiskasvatuksen, koulun ja kodin yhteistyötä 
Välittäminen: antaisi lapselle turvan siitä että muutkin kuin vanhemmat huolehtivat hänestä 
Osallisuus: mahdollisuuden tulla kuulluksi ja kokemuksen mielipiteen arvokkuudesta. 
Miten näille pyrkimyksille saadaan hyväksyntä, miten ne viedään yhteiskunnan rakenteisiin ja palvelujärjestelmiin, miten kaukana tavoitteet ovat. Käytettävissä ei ole mittareita joilla mitata vaan kokemukseen perustuvia viestejä: yksilökeskeisyys, syrjäytymien, itsekkyys, välinpitämättömyys ja osallisuuden puute ovat yleisiä asioita.. ne aiheuttavat turvattomuutta ja yksinäisyyttä niin vanhempien kuin lastenkin arkeen, niin kasvattajien kuin kasvatettavien elämään. On löydettävä polkuja parempaan.

Sivun alkuun

Lastentarhanopettajia jatkossakin Oulusta

Opetusministeriö suunnittelee opettajakoulutuksen vähentämistä. Tavoitteena on, että koulutuksen aloittaisi 700 opiskelijaa vuosittain. Tällä hetkellä uusia opiskelijoita otetaan vuosittain 950. Uudet sisäänottomäärät pyritään ottamaan käyttöön vuonna 2009.

Oulun yliopistokin pohtii parhaillaan, kuinka se toteuttaa opettajankoulutuksen jatkossa. Opettajakoulutukseen sisältyy myös lastentarhanopettajakoulutus. Tällä hetkellä koulutusta annetaan sekä Oulun että Kajaanin yksiköissä. Sosialidemokraattien mielestä lastentarhanopettajien koulutuksen lopettaminen Oulun yksikössä ei saa olla vaihtoehto. Myöskään koulutuksen pilkkominen kahden paikkakunnan välillä ei ole toimiva malli. Oulussa tarvitaan sekä kandidaatin- että maisterintutkinnon suorittaneita ammattilaisia myös varhaiskasvatukseen.

Jo nyt Oulussa otetaan vuosittain varhaiskasvatukseen aiempaa vähemmän opiskelijoita. Sosialidemokraattien mielestä suuntaus on huolestuttava. Huomioon on otettava, että Oulun seudulla lapsimäärä kasvaa voimakkaasti. Ennusteen mukaan vuonna 2010 seudulla on 3000 alle kouluikäistä enemmän kuin nyt.

Varhaiskasvatuksella on merkittävä vaikutus kaupungin imagoon. Nuorten lapsiperheiden asuinpaikan, ja samalla työpaikan, valintaan vaikuttaa päivähoidon taso. Perheet muuttavat mielellään kuntaan, jossa päivähoito on laadukasta ja jossa on panostettu lasten ennaltaehkäisevään hyvinvointityöhön. Lasten hyvinvointia edistävät yhteistyökumppanit vahvistat jatkuvasti Oulun alueen toimintaansa. Varhaiskasvatuksen koulutuksen lakkauttaminen kaupungissa olisi järjetöntä jo senkin vuoksi.

Sosialidemokraatit muistuttavat, että Oulun kaupunki oli aktiivisesti mukana perustamassa lastantarhanopettajakoulutusta Ouluun vuonna 1968. Koulutuksen tarve ei ole sen jälkeen ainakaan vähentynyt. Yliopiston hallitus tekee päätökset varhaiskasvatuksen asemasta huhtikuussa. Sosialidemokraattien mielestä nyt on toimittava sen puolesta, että se säilyisi tulevaisuudessakin Oulussa.

Sivun alkuun

Perheillä on voimaa

Arvoisat seminaarin osanottajat

Kotitonttu projekti lähti liikkeelle kun 2002 kun kaupunginvaltuustossa en saanut talousarvion yhteydessä läpi lisäresursseja neuvolatyöhön. Oulun kaupungin väestön kasvu vain kiihtyi ja pienten lasten määrä lisääntyi, mutta neuvolan työntekijöiden määrää ei lisätty. Samaan aikaan lasten huostaanotot ja ylipäänsä lapsiperheiden pahoinvointi lisääntyi. Noihin aikoihin myös Matti Rimpelä nosti esille perhetukikeskukset, joissa lapsiperheet saavat tarvitsevansa palvelut keskitetysti neuvoloista. Puhuttiin hyvinvointineuvoloista. Lintulammen asukasyhdistyksessä olemme tehneet pitkäjänteistä työtä alueen ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi jo 1980 luvun loppupuolelta. Tällä hetkellä yhdistykseen on palkattu lähes 40 työntekijää. Tuotimme viime vuonna esimerkiksi 14.700 kotipalvelutyötuntia ( ei sisällä kotitontun toimintaa). Kohderyhminä ovat olleet vanhukset ja lapsiperheet.

Kotitonttu perhetyön projekti käynnistyi kesäkuussa 2003 on siis Lintulammen asukasyhdistys ry:n projekti. Lähtökohdaksi asetettiin vastata Mäntylän neuvolapiirin alle 12-vuotiaat lasten sekä heidän perheidensä tarpeisiin. Näihin tarpeisiin vastattiin vahvistamalla lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavia tukirakenteita ensisijaisesti ennaltaehkäisevän perhetyön ja vertaistukiryhmätoiminnan sekä myös moniammatillisen yhteistyön keinoin.

Projektilla on moniammatillisista osaajista muodostettu ohjausryhmä. Ohjausryhmään kuuluivat sen puheenjohtajana toiminut Lintulammen asukasyhdistyksen varapuheenjohtaja Tuija Pohjola, Mäntylän neuvolan terveydenhoitaja Kaisu Vikeväinen, Mäntylä-Snellmanin päiväkodin johtaja Anitta Pakanen sekä aivan projektin loppupuolella hänen varahenkilökseen tullut Tarja Mankinen, lastensuojelun sosiaalityöntekijä Hannele Roukala sekä loppujaksolla Roukalan tilalle tullut Matleena Ullner, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Perhetyön suunnittelija Marja Hiitola-Moilanen ja Oulun Yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian professori Irma Moilanen sekä Mielenterveystyön sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti Arja Visuri. projektin tärkeimmät henkilöt palkatut työntekijät, projektivastaava Sari Määttä ja perhetyön projektityöntekijä Marja Vehkala. Sari ja Marja ovat ennakkoluulottomalla , ahkeralla ja asiakaslähtöisellä työotteella mahdollistaneet projektin hyvät tulokset. Suuret kiitokset teille Sari ja Marja tähänastisesta työstänne.

Varhainen vuorovaikutus ja perusturvallisuus muodostuvat varhaislapsuudessa, projektin kohderyhmänä olivat ensisijaisesti syntymättömien lasten perheet ja alle kouluikäisten lasten perheet eli ns. pikkulapsiperheet. Kohderyhmään kuuluivat myös näiden perheiden kanssa työtä tekevät alueellisen sosiaali- ja terveystoimen ammattilaiset eli neuvolan, päivähoidon, lastensuojelun, mielenterveystyön työntekijät sekä esikoulun, ala- ja yläasteen opettajat ja seurakunnan diakoniatyöntekijä, alueen muut toimijatahot sekä kolmannen sektorin toimijat.

Projektin tavoitteiksi määriteltiin ennaltaehkäisevän perhetyön ja erilaisten ryhmämuotoisten toimintojen avulla tukea vanhemmuutta ja varhaista vuorovaikutusta sekä lapsen tasapainoista kasvua ja kehitystä, edistäen näin projektin toiminta-alueella asuvien lasten ja perheiden hyvinvointia sekä estäen heidän syrjäytymistään

Projektin yhtenä tavoitteena oli varmistaa projektin toiminnan vahvistuminen ja laajentuminen siten, että projektin toiminta siirtyminen osaksi Oululaista lapsiperheiden tukitoimintaa.

Hyvät seminaarin osanottajat 

Lasten hyvinvointi ja terveys ja lapsiperheiden palvelut ja niiden kehittäminen on nostettu keskeiseksi kehittämisen alueeksi Oulussa 30.9 2005 valmistui perhetyön työryhmän loppuraportti ja valtuusto on sitiutunut totettumaan työryhmän kehittämisehdotukset.

moniammatillinen perhepalvelun koordinaatioryhmä, jonka tehtävänä on kehittää ja ohjata perhepalvelujen kehittymistä koko kaupungissa. perhetyöntekijät 7 + 3 neuvoloihin. Suunnitelma lisäyksistä 07 2 ja 08 3

alueellinen perhepalvelutiimi 
15 neuvolaa 
asiakkuus syntyy perheen otettua yhteyttä omaan neuvolaan tai jokin esim. päiväkoti ottaa yhteyttä
alueellisen tiimin tehtävänä on

Toivottavasti olette tutustuneet tai tutustutte tänään avattuun ja 2.3.2006 asti esillä olevaan perheillä on voimaa taidenäyttelyyn. Siinä on esillä Kotitonttu perhetyön projekissa mukana olleiden perheiden valmistama tilataideteos sekä taideprosessin lähtökohtana ollut taiteilija petri Hytösen teos "HUOLI".

Sivun alkuun

Rauhan juliste

Hyvät näyttelyn avajaisvieraat

Olemme avaamassa näyttelyä, jonka sanoman ääreen todella kannattaa pysähtyä.

Rauhankasvatuksen tulee lähteä eettisten, inhimillisten arvojen pohjalta, jotka on maailmanlaajuisella tasolla hyväksytty. Näistä tärkeimpinä sekä YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa että Unescon suosituksissa hyväksyttyinä arvoina voitaneen pitää seuraavia: 

Kirjailija, runoilija Jevgeni Jevtusenko on kirjoittanut: "Taide on ainoa mahdollisuus pysäyttää edes hetkeksi liian kiireinen ja hermostunut maailma, jotta ihmiset kääntäisivät katseen omaan itseensä, joka on nostettu näytteille. Jähmettyisivät ja ajattelisivat: Keitä me oikein olemme? Avaimen itsetutkiskeluun meille antaa suuri taide. Syvällinen pohdiskelu on joskus epämiellyttävää, repivää ja tuskallista. Mutta se koituu häpeäksi niille, jotka odottavat taiteelta vain eettistä nautintoa. Suuret taiteilijat eivät kuvaa maailman kärsimyksiä koristellen, eivät kaunistele tuskan ääniä; he ovat itse tätä kärsimystä ja tuskaa. . . . "

Taiteella on valtava voima!! Suurvalta -tai yleensä valtapolitiikka sanelee toiminnan suunnat, mutta taiteen avulla muokataan ihmisten mielipiteitä. Voidaan lietsoa vihamielisyyttä mutta voidaan myös vaikuttaa hyvän ja turvallisen tulevaisuuden rakentamiseen.

Koska tänä vuonna Suomessa vietetään J.V.Snellmanin syntymän 200- vuotismuistovuotta ja vuoden valtakunnallisena teemana on SIVISTYS, en malta olla ottamatta esille Jawaharlai Nehrun 8-vuotiaalle tyttärelleen Indiralle v. 1931 lähettämää kirjettä, jossa hän pohtii ja selvittää " Mitä on sivistys?": Seuraavassa joitakin Nehrun ajatuksia ko. kirjeestä: Ihmisten tilaa, kun se on vähän parempi kuin eläimillä, sanotaan barbarismiksi. Sivistys on tälle päinvastainen asia. Mitä kauempana olemme barbarismista, sitä sivistyneempiä olemme. . . . Monet kansat maailmassa käyvät sotia ja jokainen niistä yritti tappaa vastapuolelta niin monta ihmistä kuin mahdollista. . Kun kaksi miestä tappelee kadulla, poliisi tulee erottamaan heidät ja jokainen pitää heitä tyhminä. Mutta kuinka paljon typerämpää ja ajattelemattomampaa onkaan se, että suuret kansat taistelevat keskenään ja tappavat tuhansia ja miljoonia. Jos viidakossa tappelevaa kahta villiä kutsutaan barbaareiksi ja raakalaisiksi, kuinka paljon raaempaa käyttäytymistä osoittavatkaan sotivat kansat. . Onko järkevää ja sivistynyttä, kun ihmiset tällä tavoin tappavat toinen toisiaan?

Nehrun ajatus kirjeessä on, että sotia käyvillä maillakin on monia hienoja asioita ja niiden keskuudessa elää monia hienoja ihmisiä, mutta alentuminen sotimaan ja tappamaan on barbaarista ja sivistymätöntä.

Kansainvälinen Soroptimistijärjestö on tarttunut aiheeseen kokonaisvaltaisesti: pyritään osoittamaan sodan mielettömyyttä ja samalla auttamaan sotien jalkoihin joutuneita ihmisiä. Paitsi sodat myös taloudellinen riisto ja epätasapaino maapallolla kohdistuvat tavallisiin kansalaisiin, naisiin ja lapsiin, jotka ovat täysin syyttömiä tilanteeseen ja avuttomia selviämään siitä. Ja asiaan puuttuminen tarvitsee juuri tekoja. Soroptimistien toiminta on juuri näitä tekoja; tämäkin näyttely on juuri sitä, puututaan asiaan, saadaan ihmiset ajattelemaan asiaa, ja tämänkin näyttelyn vaikutus näin moninkertaistuu ihmisten uusissa teossa ja valinnoissa näyttelyn kiertäessä eri maissa.

Joskus täytyy pysähtyä miettimään, pyrkivätkö nykyiset kasvatusinstituutiot - erityisesti koulu ja sen usein kilpailuideologian periaattein toimiva koulutus - luokittelemaan ihmiset liikaa heidän yksilösuoritustensa perusteella. Ihmisarvon kunnioitus merkitsee kuitenkin, ettei ihmisen arvo ole riippuvainen hänen suorituksistaan tai lahjoistaan, ei hänen terveydentilastaan eikä kansallisuudestaan, ei hänen iästään tai sosiaaliryhmästään. Ihmisarvon syvä kunnioitus auttaa ihmistä samaistumaan kaukaisempiinkin lähimmäisiinsä, jolloin käsite "vihollinen" tulee pakostakin kyseenalaiseksi. Samalla kun näin tapahtuu, yksilö herää havaitsemaan oman arvonsa ihmisenä, arvon, joka ei riipu hänen suorituksistaan, ja oivaltaa, että juuri häntä , juuri meitä jokaista, sellaisena kuin olemme, tarvitaan paremman, oikeudenmukaisemman ja turvallisemman maailman rakentamisessa.

Kannattaa taistella, mutta ei sodassa vaan rauhan puolesta , väkivallattomasti, rauhan keinoin!

Sivun alkuun

YHTENÄISEEN OULUN SEUTUUN

Keskusta on rakennemuutoksen yhteydessä luonut sellaista kuvaa, että Oulun seudun kuntia ollaan yhdessä rysäyksessä yhdistämässä lähes totalitaariseksi Suur-Ouluksi jossa kaikki pieni unohdetaan. Näin ei kuitenkaan ole vaan pikemminkin asia on päin vastoin: Kunta- ja palvelurakennemuutoksen tähtäin on vuodessa 2015. Siis noin yhdeksän vuoden aikajänteellä arvioidaan kuntien mahdollisuuksia järjestää ja tuottaa palveluja asukkailleen. Oulun kaupunki on tosiasioihin perustuen tehnyt omat johtopäätöksensä tässä onnistumisessa: Oulussa palvelut tuotetaan myös tulevaisuudessa, mutta sellainen ei useassa Oulun itsenäisessä ympäristökunnissa tule onnistumaan ilman rajua velkaantumista ja verojen nostoa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jatkossa ei tulla etenemään kovin nopeasti, vaan kaikessa rauhassa asioita tutkien ja niitä punniten. Kuntien lausunnoista noussut kohu johtui valtioneuvoston asettamasta nopeasta aikataulusta. Oululta, kuten muiltakin kunnilta, kysyttiin kunnan oma, tosiasioihin perustuva näkökanta valmiisiin kysymyksiin, ja niihin Oulu vastasi siihen tietoon perustaen, joka oli käytettävissä.

Kuntatalouden ahdinko jatkuu, ilmenee kuntien viime vuoden tilinpäätösten ennakkotiedoista. Joka kolmannen kunnan vuosikate oli negatiivinen. Kuntatalous pysyi poikkeuksellisen heikkona, koska toimintakulut kasvoivat edelleen nopeammin kuin verorahoitus eli kuntien verotulot ja valtionosuudet yhteensä. Kuntien taloutta pitää kohentaa myös valtion päätöksin. Kunta- ja palvelurakennehankkeessa on tärkeää saada kuntien tulot ja menot tasapainoon valtakunnallisesti .Meidän kuntien on myös omaehtoisesti etsittävä se